Lämmitysverkoston perussäätö

Asianmukaisesti perussäädetty lämmitysverkosto on hyvän säätötuloksen aikaansaamiseksi välttämätöntä. Mikäli lämmitysjärjestelmä ei ole tasapainoinen, on turha odottaa uudeltakaan lämmönjakokeskukselta ihmeitä. Nykyaikainenkaan säätöautomatiikka ei pysty eliminoimaan heikon perussäädön aiheuttamia ongelmia.

Kaikki kiinteistössä työskentelevät ja asuvat ihmiset ovat oikeutettuja tasaiseen ja terveelliseen ilmanvaihtoon ja lämmityksen säätöön. Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina ole, vaan perussäätö on "retuperällä" yllättävän useassa rakennuksessa Suomessa (ks. alla oleva kuva 1). Lämpötilojen heittelehtimisestä aiheutuvat ongelmat lisäävät eripuraa ihmisten välillä sekä synnyttävät terveyshaittoja, jotka viimekädessä jäävät yhteiskunnan maksettaviksi. Lisäksi epätasapainoinen verkosto sotii yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan.

Kuva 1: Lämmitysverkoston perussäätö pielessä

Verkoston epästabiilisuutta ei välttämättä tiedosteta helposti, sillä ongelmat kohdistuvat vain noin 10 % rakennuksen tiloista. Ensimmäisenä älähtävät aina kylmyyttä kokevat ihmiset, harvemmin ne, joilla lämpöä on liikaa. Normaali toimenpide liian lämpimissä tiloissa on ikkunoiden avaaminen ja runsas tuulettaminen.

Heikosti perussäädetyn talon viileiksi jääneitten osien lämpötiloja pyritään kompensoimaan lämmityskäyrää nostamalla. Toisin sanoen patteriverkoston menoveden lämpötilaa nostetaan juuri sen verran, että viileät tilat saavuttavat tyydyttävän lämpötilan. Samalla kuitenkin lämpöä lisätään myös muihin rakennuksen osiin, jolloin niiden lämpötila nousee sietämättömälle tasolle.

Lämmitysverkoston perussäätö on aiheellista suorittaa, mikäli huoneistojen lämpötiloissa on havaittavissa selkeitä eroja. Jos poikkeamat ovat yli 2 °C, on syytä olettaa, ettei verkosto enää toimi asianmukaisella tavalla. Korkeat lämpötilat kuivattavat huoneilmaa ja lisäävät pölyn aiheuttamia allergiaoireita. Matalat lämpötilat voivat puolestaan aiheuttaa rakennuksessa kosteutta, jonka vuoksi bakteeri- ja homesienikannat lisääntyvät.

Huoneistojen lämpötilojen mittaus on syytä suoritta määräajoin tai viimeistään silloin, kun havaitaan selkeitä lämpötilapoikkeamia. Oikein tehtynä, lämpötilat mitataan aina ulkoseinän keskikohdasta. Etäisyyden seinään on oltava vähintään 60 cm ja lattiaan noin metrin. Oikea huonelämpötila on 21 - 22 °C. Makuuhuoneissa lämpötila voi olla vielä hieman alhaisempi. Huomioitavaa on, etteivät ulkoiset lämmönlähteet, kuten kodinkoneet ja aurinko pääse vaikuttamaan mittaustuloksiin. Mittauksissa voidaan myös käyttää apuna asiaan perehtyneitä asiantuntijoita.

Kuva 2: Lämmitysverkoston perussäätö kunnossa

Harva tulee ajatelleeksi, että epätasapainoinen lämmitysverkosto kuluttaa lämpöenergiaa jopa 15 % enemmän kuin perussäädetty verkosto. Vanha perussääntö on, että yhden asteen huonelämpötila pudotus pienentää lämmityslaskua noin 5 %. Lisäksi tasainen lämpötila rakennuksen kaikissa osissa vähentää tuuletustarvetta ja pienentää sairastumisalttiutta.